No niin, hei. Syy siihen että tätä blogia ei ole päivitetty on mamman uudessa hankinnassa. Mamma osti iPhonen ja se ei tue tätä blogin jotain koodistoa. En ole sitten tässä kohisevan ja suhisevan tietokoneen ääressä juuri oleillut. Yllättäen, Fergus on ihana, edelleen. Vaikkakin, herra kontakti on keksinyt uusiakin kujeita, kuten kuinka vedän hihnassa, kuinka loikin lenkillä miten sattuu ja kuinka uhmaan mamman käskyjä ihan pokkana. Vetäminen ollaan pääosin saatu pois. Fergus kävelee hienosti, ottaa mallia iso veikasta. Loikkimista, sitäkin esiintyy harvakseltaan mutta tuo uhmaaminen päin näköä...se on lähinnä huvittavaa. Miten avoin voikaan koiranpentu olla. Kun on tottunut tuollaiseen terrieriin, joka uhmaa heti mutta näyttää sen vasta kohta ja sitten collieen, joka uhmaa muttei näytä sitä kunnolla ehkä ollenkaan, ehkä viikon päästä ehkä joskus ehkä kohta, niin tuollainen pikkuinen ja tarmokas collieuros, joka uhmaa ihan päin näköä niin...voiko ehkä parempaa toivoa?! Kuinka helppoa onkaan tarttua epäkohtiin kun koira on tuollainen.
Esimerkkinä siis päin näköä uhmaamisesta: Riki ja Fergus hilluvat keittiössä ja pyörivät keittiön pöydän alla kun me ihmiset olemme alkamassa syömään. Meno käy niin röyhkeäksi että passitan ensin suusanallisesti "pois keittiöstä". Terrieri tottelee, hitaasti mutta kuitenkin. Fergus jää pyörimään. Poistuu viimein, mutta rymistelee oitis takaisin takakautta...jolloin marssin perään ja sanon POIS! Fergus katsoo ja rymistelee lisää, nappaan niskavilloista ja hinaan pennun hellävaraisesti mäkeen keittiöstä. Protestiksi se meinaa haukata ja luimistelee pois. Ryntää kuitenkin takaisin hetken päästä toista reittiä samaan nurkkaan --nyt se jo uskoo kun sanon POIS! Tulee se vielä hetkeksi pällistelemään että saiskos vettä?! Sais joo. Fergus tulee siis jälleen ihmettelemään ja yrittää taas keittiön pöydän taakse nurkkaan, jolloin katson sitä pitkään, se tajuaa ja lähtee pois. Jonkin ajan päästä menen jää kaapille ja Fergus tulee ihan liki hinaamaan kuononsa kanssa. Sanon pois ja se menee ilman mukinoita. Uskomaton pentu... Tässä välissä on Riki tajunnut pysyä pois keittiöstä mutta Danny ajatteli että ok, noi kaks urpoa ei saa pyöriä keittiössä mutta mä varmaan saan makoilla tässä koska mä olen niin ihana jätkä. Ja herrahan siis ei ollut mukana keittiöhyörinöissä ennen kuin muut pasitettiin pois. Ja tuon kanssa pitikin sitten käydä hiljaa olo -sessio ennen kuin se tajusi hinata häntänsä pois keittiöstä. On näissä, kolmen erisortin koirissa hupaisat hetkensä! :D
Fergus on käynyt matkustamassakin. Kaksi kertaa ihan pitkälläkin, ensin Imatralla ja sitten Kuopiossa. Imatralle menivät Fergus ja Riki muun perheen kanssa kun minä jäin töihin Espooseen ja Danny jäi kotia vahtimaan minun seurakseni. Fergus ja Riki olivat hienosti matkanneet ja hienosti matkasivat takaisinkin sitten vajaa viikon päästä koko remmin kanssa. Toinen reissu tehtiin Kuopioon ACP-klubin katselmukseen. Collie-juttuja siis ihan big time. Fergus teki ensi esiintymisensä kehässä tuolla katselmuksessa ja tuloksena oli 5-7kk pentujen luokkavoitto. Taisi se sitten voittaa sen isommankin pennun, vai miten se meni. Mutta paras uros kehässä se oli joka tapauksessa myöhemmin. Fergus oli kuin vanha tekijä pieniä loikkimisia lukuunottamatta. Seuraavaksi menemme sitten Let´s go -näyttelyyn Vantaalle. Katsotaan mitä tuomari tykkää, luulis tykkäävän. :)
Edelleen olemme harjoitelleet seuraamista ja tuo nenäilijä tillittää pitkät tovit kuono jalassa kiinni, uskomaton kaveri. Hieno! Seuraavaksi ajattelin ottaa maahan menon alkeet. Ja sitten paikallaan odottamisen ja luoksetulon. Luoksehan tuo tulee nyt hienosti mutta sitä pitää alkaa terävöittämään ennen jalannostelun aloittamista. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Paimentamaan olen menossa Ferguksen kanssa ehkä tuossa elokuun loppupuolella. En ole vielä varma otanko pennun vai Dannyn mukaan. Fergus kun on vähän säikky kaikessa avoimuudessaan, joten en tiedä haluanko viedä sitä lampaiden luo enää. Se olisi pitänyt viedä jo...huono minä. :( Paikkahan sille oli jo varattuna Somerolla, Dannyn kanssa, mutta päivä oli sama kuin serkun lakkiaisten, eli sukulaiset ottivat voiton. En tohtinut enkä halunnutukaan kieltäytyä. Katsotaan mikä tuon koiran kanssa parasta olisi. Toko nyt ainakin, se tulee siltä niin luonnostaan, mutta josko mä kieltäisin uskontoni ja tekisin koiran kanssa jotakin yleishyödytöntä kuten agilityä. Ei, en vielä ole ihan niin epätoivoinen. Kokeilemme viestiä. Se voisi olla tuon koiran juttu oikeasti, kuten jo sen ollessa 9 viikkoinen arvelinkin.
Fergus on siis passeli paketti ja seurataan mitä siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti