3. viikko

Fergus on osoittautunut vauhdikkaaksi ja oppivaiseksi pieneksi urokseksi. Annan sille osan ruoasta näyttelytreeninappuloina ja se on hienosti omaksunut asennon jossa haluan sen olevan. Ihana pieni. Kaikki on viime viikon aikan sujunut hienosti ja pentu on vähän hiljentänyt ääntelyäänkin. Ei komentele enää kun ei kukaan muukaan karvainen komentele meillä. Kaavailin jo Fergukselle pelastuskoiran uraa sillä se on jatkanut aluevaltauksiaan portaiden kävelemisellä ja Rikin perässä sänkyyn hyppäämisellä. Tahtoa on enemmän kuin järkeä siis. Kaikki on siis mennyt hienosti tähän päivään asti...

Kävin isojen kanssa lenkillä tuossa kymmenen kieppeillä ja tulin kotiin niin mies tuli ovelle vastaan että jätä koirat siihen, Fergus on saanut jonkun kohtauksen. Hän oli soittanut jo eläinlääkärille, joka oli antanut ensihoito-ohjeet. Kun menin katsomaan koira kyhjötti nurkassa ja uikutti/ulisi ja vaikeroi, se tuli heti pois kun menin luokse ja tuli vähän minun luo, mutta meni sitten vessan nurkkaan kyyhöttämään ja piti samaa ääntä koko ajan. Siellä se vaihtoi paikkaa ja piti koko ajan ääntä jokaisella uloshengityksellä. Tätä kesti n. 20 min kunnes pentu sitten lähti liikkeelle ja hortoili eksyneen näköisenä pitkin asuntoa, horjahteli ja etsi turvaa. Se ei tahtonut rauhoittua ja otin syliin, jossa se hetkeksi hiljeni ja rauhoittui, mutta aloitti taas pian uudelleen, päästin pennun alas ja se hakeutui tuulikaappiin, laitoin valot pois ja se jäi sinne. Sieltä siirtyi vielä vessaan ja lopulta nukahti. Mies sanoi että kohtauksen saadessaan pentu oli laskenut alleen ja siltä oli tullut vaahtoa suusta sekä se oli kovasti kouristellut. Tätä kesti n. 2 min. Tulin paikalle juuri kun kouristelu oli loppunut. Ferguksella on siis joko epilepsia tai jokin muu sairaus joka sen aiheuttaa... Mihinkään tutkimuksiin emme nyt lähteneet sillä kohtaus kesti alle 5 min ja pentu rauhoittui kuitenkin itse kohtuullisessa ajassa. Seuraillaan tietysti vielä mitä tuleman pitää ja olemme sillä tavalla hälytysvalmiudessa kyllä. Periaatteessa, mikäli mitään ei ilmene, odotan rokotusaikaan, jolloin otan asia puheeksi luottolääkärimme kanssa ja tutkitaan mikä pentua vaivaa. Suru väkisinkin tuli, tuota pientä kun on niin odotettu tulevaksi ja sen aikuistumista odotetaan innolla, mutta jos 11 viikkoisella pennulla tulee tuollainen kohtaus niin ennuste ei ole ihan hirmuisen vahva...näin minusta tuntuu ja muistelisin asian olevan. Tällä hetkellä ei voi muuta kuin toivoa että kohtaus jäisi tuohon ja että pentu palaisi taas ennalleen, jotenkin en pysty kuitenkaan valehtelemaan itselleni. Kohtausta edelsi pikku iltapisulenkki, jonka lopussa Fergus alkoi panikoimaan ja säntäili ympäriinsä. Se hakeutui jalalleni istumaan ja otin sen lopuksi syliin ja kannoin kotiin kun ei se meinannut pystyä etenemään. Kuitenkin kotiovella se tepsutti ihan normaalinoloisena sisään. Otin toiset koirat ja lähdin lenkille. Kohtaus tuli sitten sen jälkeen... Tuon voi laukaista mikä vaan, eikä voi tietää mistä se tuli.

2. viikko

Tämä viikko onkin sitten sujunut vauhdikkaammin. Pikkuinen on valitettavasti opetellut uusia taitoja kiipeilemisen saralla. Sinänsähän tuo on aivan loistavaa, jos ajattelee tulevaa mahdollista uraa rauniokoirana tai viestinviejänä. Tässä elämänvaiheessa vaan pikku koirien tulee pysyä maantasalla mahdollismman paljon, ettei ne paljon puhutut lonkat kärsi ja ettei sitten alas tullessa käy hullusti. Fergus päätti itse siirtää itsensä yläkertaan ja taas alakertaan kun silmä vältti. Sillä seurauksella että se viettää tästä lähtien päivänsä alakerrassa muiden koirien kanssa ja portti tulee tuohon portaiden alapäähän huomenna. Tällä hetkellä portaiden edessä tönöttää varsinaisesti eteisaulassa penkkinä toimiva puulaatikko. Todella paloturvallista ja kätevää! Riki- the terrieri pomppaa laatikon yli suoraan portaiden 4. portaalle usean metrin matkan mutta kaikki muut joutuvat könyämään paitsi Danny, joka ei edes vaivaudu yrittämään moista, onneksi. Niin ja pienen piraijan puulattikko on pitänyt pois portaista tehokkaasti.

Samalla kun pikku-Fergus on opetellut portaiden kiipeämisen jaloa taitoa, on se myös oppinut Rikiä katsellessaa miten pompataan sängylle, tai ainakin se on saanut Rikiltä hienon idean että sängylläkin VOI olla ihan ilman "aikuista". Jessus. Eilen tulin siis töistä poikamme haettuani ja perus kotiintulorutiinien jälkeen menin hakemaan Fergusta yläkerrasta, meidän makuuhuoneestamme, jossa se on nyt joutunut olemaan ihan oven takana. SiihenKIN on syynsä, kerron siitä kohta. Mutta siis menin hakemaan Fergusta, kunhan se oli ensin lakannut laulamasta Kirkaa ja eiköhän tuo pikkuinen sitten tapittanut meidän sängyn päällä. Sänky on siis suht korkea, eikä ihan pienellä ponnistuksella sinne pääse, joten samalla kun olin todella säikähtynyt niin olin salaa vähän ylpeäkin...onhan se pieneltä aikamoisen sisukkuuden takana tuollainen sängylle meno. Noh, koska sänky tosiaan on sitten korkeampaa sorttia niin Fergus ei ollut uskaltanut tulla alas, vaan oli jäänyt "jumiin" papan patjalle. Siihen oli sitten tullut pisukin...ihan kunnon kokoinen ja ilmeisen pitkään pidätelty versio. Se lähti kuitenkin hyvin pois, eikä ollut mennyt patjan päällisen läpi patjaan asti, luojalle kiitos.

Makuuhuoneeseen Fergus on siis joutunut siksi että aluksi se vietti aikaansa puolet yläkerrasta käsittävässä tilassa, johon kuuluvat mm.portaat ja tuo pikku tirriäinen odotti minua yhtenä päivänä pää portin alta kurkkien... Siirto pois portaiden luota oli siis välttämätön ihan naskalinassun terveyden vuoksi.

Sisäsiisteysharjoitukset ovat edenneet, samaisista syistä erinomaisesti. Alue missä Fergus on viettänyt yöt on sama kuin päivällä, joten siitä on tullut sille pesä, johon se ei mielellään tietysti pissaa. Alakertaankin tuo ihana tirriäinen pisuttelee vain yhdelle matolle, sekin sijaitsee eteisessä, lähellä ulko-ovea. Yö, klo 23-06, menee jo ilman pisuja ja usein Fergus ehtiikin ulos pissalle aamulla. Joskus ei, mutta siitä emme ota suurta stressiä. Isompia tarpeita on helpompi ennakoida, joten niitä tulee ulos ihan suht hyvin. Osa sisälle kuitenkin.

Fergus, kuten Dannykin pikku pentuna, roikkuu Rikin niskavilloissa ahkerasti. Riki ei oikein tiedä miten sanoisi pennulle kun ei oikein osaa rähjätä sille. Nälissään se kyllä pitää puoliaan mutta muuten ei välttämättä tee muuta kuin pakenee. Sitten takaa-ajoon kyllästyttyään tai minun katkaistua touhun alkuunsa Fergus nassuttaa Rikin hännästä irronnutta karvatuppoa kunnes minä menen ja tyhjennän sen suun. Melkoinen takiainen siis.

Ulkonäöltään Fergus alkaa muistuttaa pitkäjalkaista collie-marsua. Sillä on collien kuono ja väritys, mutta ruumiinrakenteeltaan se on vielä hieman marsumainen. Jalat ovat kasvaneet pituutta huomattavan paljon ja on hienot kulmaukset. Aivan mielettömät kintut sanon minä. Näyttelyitä odotellessa, sekä tietysti muutakin toimintaa, jossa kunnon jalat pääsevät oikeuksiinsa. Jaloista ja rakenteesta lisäksi vielä sen verran että pesin Ferguksen viime viikolla. Pentu, sekä muut meidän perheen miehet, ihmiset ja koirat, olivat takapihalla kauhean ravan ja mullan keskellä jotakin touhuamassa melkein tunnin. Sisään otin ensimmäisenä Ferguksen joka oli nenänpäästä häntään asti ihan kurassa...suihkuun siis. Fergus ei ollut mitenkään ihastunut suihkutukseen mutta kyllä se ihan suosiolla sitten antoi pestä. Pörröisen karvan kasteleminen vaan oli melkoisen hankalaa, on aika eristävää tuo collien karva. Kasteltuani pennun kokonaan huomasin että sehän on varsin jämäkkä rakenteinen kakara. Reidet ovat kuin terästä ja samoin rintakehä, joka on nyt jo varsin miehekäs. Tassut ovat kuin karhun käpälät, hieman jänismäisemmät, mutta melkein yhtä isot. Taitaa tulla aika isokokoinen uros tuosta, kuten Dannykin on. Hienoa. Huomaa tosin että Fergus on eri suvusta kuin Danny. Sen olemus on ollut koko ajan jotenkin jämäkämpi kuin Dannyllä oli tuon ikäisenä. Fergus kasvattaa hirmuisen hyvin lihasta eikä niinkään masua, kuten Danny teki, jos sai liikaa ruokaa. Nyt aikuisempana se ei enää lihavoidu niin herkästi. Uskon että Ferguksen lievästi AD/HD luonne vaikuttaa aika paljon energian kulutukseen ja lihasten kehittymiseen, Danny oli pentuna ja nuorena koirana melko rauhallinen. Dannyn ja Ferguksen luonteet ovat siis kuin eripuusta, mutta niillä on kuitenkin paljon yhteistä. Kuin Pinky and the Brain, sen enempää määrittelmättä kumpi on kumpi vain totean että kumpikin on kumpikin. "Today were going to conquer the world. "

Tässä sitä siis ollaan. Melkoisen sisukkaan ja toimeliaan, omatoimisen ja rohkean, mutta kuitenkin herkän collielapsen tutorina johdattamassa sitä mutkaista tietä kohti aikuisuuteen.

Osaa Fergus nukkuakin...

Koti: 1. viikko

Pieni Fergus kotiutui 25.3. perjantai-iltana päivää alle 8 viikon ikäisenä. Ilta meni todella ihmetellessä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Koirat ottivat Ferguksen vastaan innokkaasti nuuskien, jopa niin innokkaasti että jouduin päästämään yhden kerrallaan pentua katsomaan. Danny oli yhtä innoissaan kuin Rikikin mutta suuren kokonsa vuoksi tutustuminen käytiin erissä. Jouduin eristämään Dannyn kahteen kertaan laumastaan ja siitähän ei nuori herra pitänyt alkuunkaan. Fergus taas otti poikien hännät käsittelyyn ja kipitti perässä minkä ehti. Rauhoittumaan se ehti poikamme sängyn alle Rikin kanssa minun lukiessa iltasatua. Danny taas ei tullut ensin edes samaan huoneeseen meidän kanssamme, se protestoi ja istui selkä meihin muihin päin oven suussa. Patistin sen huoneeseen ja vastahakoisesti se hyväksyi pennun ja kävi jalkoihini makaamaan. Siinä se, meidän keskustelumme siitä onko pentu tullut jäädääkseen vaiko ei. Minä päätin että kyllä ja Fergus on ottanut oman paikkansa perheessä tämän viikon aikana loistavasti.

Alkuun ihmettelimme kotia vain sisältä käsin. Fergus tuodaan aina meidän kanssamme yläkertaan nukkumaan ja portti laitetaan kiinni, joten kaikki koirat ovat lopulta meidän huoneessamme nukkumassa. Aluksi Fergus ei tajunnut että yöllä on tarkoitus nukkua vaan se härnäsi sängyn alla Rikiä monta kertaa yössä. Nyttemmin se on jo päässyt rytmiin mukaan ja rauhoittuu unilleen samaan aikaan meidän muiden kanssa. Rytmi on tässä talossa jo lastenkin vuoksi sama joka päivä, joten pikku pentusen on helppo omaksua talon uniajat.

Ruoan Fergus saa 3 kertaa päivässä. Kaksi kertaa samaan aikaan muiden kanssa ja yhden ekstraruoan klo 14. Ruokana toimii Husse Valp Lammas&Riisi nappulat sekä sitten lisukkeita; jauhelihaa, naudanmahaa, raejuustoa, bulgarianjogurttia ym. Nappuloita 1,5 dl + lisuke ja hyvin on Fergus kasvanut että ilmeisesti riittää. Pennun turkki on muuttunut jo nyt hieman pidemmäksi paikoitellen ja kuonoon tullut pituutta. Muutenkin pentu on kerännyt kokoa ja liikkeet muuttuneet varmemmiksi vaikka aikaa on kulut vasta viikko siitä kun se meille tuli. Uskomatonta miten nopeasti nuo kasvaa. Olen varannut ajan rokotukseen 27.4., joten mielenkiinnolla odotan minkä näköisen Ferguksen kanssa sinne menen. Jos tuo tuollaista vauhtia kasvaa niin oksat pois ja puu tilalle. Pullea se ei ole, mutta kookas.

Fergusta on hauska seurata miten sen olemus muuttuu pikku hiljaa varmemmaksi tuolla ulkona. Tänään se siis tassutti häntä tanassa ja varmalla paimenkoiran ravilla mun vieressä kun kävelin polulla. Vielä pari päivää sitten se oli kuin kävelisi uusissa, liian isoissa pyjaman housuissa. Fergus on utelias, mutta selvästi tarkkaavainen, selviytyjä. Se vielä ihan pieni palleroinen ja käy vain tuossa ihan lähellä metsässä toikkaroimassa. Eilen illalla käytiin kävelemässä tuossa vähän pidemmälläkin, mutta vielä emme tosiaankaan mitään hihnakävelyjä tee. Fergus on omatoiminen ja rohkea pentu mutta hakee välillä turvaa minusta kuten kuuluukin. Se pelästyy joskus kaukanakin olevia koiranhaukkuja. Ilmeisesti kuulo pelaa. Kotona se on pikku hiljaa alkanut oppimaan että Riki ja Danny oikeasti tarkoittavat mitä sanovat. Ja Ei on Ei. Ekoina päivinä tuo pieni piraija järsi aivan kaikkea ja sillä oli valtavasti energiaa. Se roikkui lakkaamatta Rikissä ja Dannyssä, mutta nyt se jopa nukkuukin päivällä ihan pitkät unet. Ilmeisesti ulkoilu on tehnyt tehtävänsä. Se mihin olin jo osannut tuon pennun kanssa varautua oli haukkuminen ja mekastaminen jos tahto ei mene läpi. En ole pentukodissa käynyt, mutta kääpiösnautserin ja karkeakarvaisen mäyräkoiran kanssa asuva koira aivan välttämättä oppii haukkumaan. Se ei haittaa, kun olin osannut varautua. JA onneksi nuo muut eivät hauku juuri ollenkaan sisällä, joten Fergus on myös oppinut hieman hillitsemään äänihuuliaan. Joka tapauksessa, tuo pieni pavarotti osaa pitää aikamoista meteliä tuolla yläkerrassa jos jää yksin eikä sitä väsytä. Kuitenkin, se ilmeisesti rauhoittuu melko pian, sillä takaisin kotiin tullessamme täällä on aina hiljaista.

Kaluamista tuo koira harrastaa paljon. Se jopa lussutti Dannyn selkäturkkia nisän toivossa tuossa eilen päivällä... Kaiketi tuo on tykännyt nisäilystä ja olisi mieluusti jatkanut sitä vielä pidempäänkin. Tämänkin olin jo osannut arvata, ja tuuppaan sille aina jonkin lelun suuhun jos se on kengän kimpussa tms. Hyvin on vaihtokaupat kelvanneet ja kengät saaneet olla rauhassa.

Fergus on myös oppinut ensimmäisen käskynalaisen toiminnon. Istu. Tämän se oppi sekä mallioppimisen että ruokarutiinin kautta. Se istahti luonnostaan kupin eteen, katsonut toki mallia varmasti muista ensin, mutta luonnollisesti palkitsin tämän sitten ruokakupilla ja sitä on jatkettu nyt sitten. Tähän yhdistin sitten sanan, istu ja nyt Fergus istuu sitten jo hienosti mm. eteisessä kun olemme lähdössä ulos. Toisten esimerkki tekee jälleen terää. Tänään se istahti jo ulkonakin, vaikka muut eivät. Sanoin Dannylle että ISTU, niin Fergus tämähti pepulleen ja tuijotti intensiivisesti minua. Palkitsin toki kehuilla ja rapsutuksilla. Mahtava kakara! Seuraavaksi pitää kokeilla jotakin muuta. Tämän pennun kanssa on helppoa sheipata. Se tarjoaa toimintoja koko ajan touhutessaan niin mahtavan paljon. Siitä voi tulla vaikka mitä kunhan minä vain osaan haastaa omat rajani!

Nyt iltapalalle, kun vielä ehtii ennenkuin uusi leikkihetki taas alkaa ennen yöunia!