2. viikko

Tämä viikko onkin sitten sujunut vauhdikkaammin. Pikkuinen on valitettavasti opetellut uusia taitoja kiipeilemisen saralla. Sinänsähän tuo on aivan loistavaa, jos ajattelee tulevaa mahdollista uraa rauniokoirana tai viestinviejänä. Tässä elämänvaiheessa vaan pikku koirien tulee pysyä maantasalla mahdollismman paljon, ettei ne paljon puhutut lonkat kärsi ja ettei sitten alas tullessa käy hullusti. Fergus päätti itse siirtää itsensä yläkertaan ja taas alakertaan kun silmä vältti. Sillä seurauksella että se viettää tästä lähtien päivänsä alakerrassa muiden koirien kanssa ja portti tulee tuohon portaiden alapäähän huomenna. Tällä hetkellä portaiden edessä tönöttää varsinaisesti eteisaulassa penkkinä toimiva puulaatikko. Todella paloturvallista ja kätevää! Riki- the terrieri pomppaa laatikon yli suoraan portaiden 4. portaalle usean metrin matkan mutta kaikki muut joutuvat könyämään paitsi Danny, joka ei edes vaivaudu yrittämään moista, onneksi. Niin ja pienen piraijan puulattikko on pitänyt pois portaista tehokkaasti.

Samalla kun pikku-Fergus on opetellut portaiden kiipeämisen jaloa taitoa, on se myös oppinut Rikiä katsellessaa miten pompataan sängylle, tai ainakin se on saanut Rikiltä hienon idean että sängylläkin VOI olla ihan ilman "aikuista". Jessus. Eilen tulin siis töistä poikamme haettuani ja perus kotiintulorutiinien jälkeen menin hakemaan Fergusta yläkerrasta, meidän makuuhuoneestamme, jossa se on nyt joutunut olemaan ihan oven takana. SiihenKIN on syynsä, kerron siitä kohta. Mutta siis menin hakemaan Fergusta, kunhan se oli ensin lakannut laulamasta Kirkaa ja eiköhän tuo pikkuinen sitten tapittanut meidän sängyn päällä. Sänky on siis suht korkea, eikä ihan pienellä ponnistuksella sinne pääse, joten samalla kun olin todella säikähtynyt niin olin salaa vähän ylpeäkin...onhan se pieneltä aikamoisen sisukkuuden takana tuollainen sängylle meno. Noh, koska sänky tosiaan on sitten korkeampaa sorttia niin Fergus ei ollut uskaltanut tulla alas, vaan oli jäänyt "jumiin" papan patjalle. Siihen oli sitten tullut pisukin...ihan kunnon kokoinen ja ilmeisen pitkään pidätelty versio. Se lähti kuitenkin hyvin pois, eikä ollut mennyt patjan päällisen läpi patjaan asti, luojalle kiitos.

Makuuhuoneeseen Fergus on siis joutunut siksi että aluksi se vietti aikaansa puolet yläkerrasta käsittävässä tilassa, johon kuuluvat mm.portaat ja tuo pikku tirriäinen odotti minua yhtenä päivänä pää portin alta kurkkien... Siirto pois portaiden luota oli siis välttämätön ihan naskalinassun terveyden vuoksi.

Sisäsiisteysharjoitukset ovat edenneet, samaisista syistä erinomaisesti. Alue missä Fergus on viettänyt yöt on sama kuin päivällä, joten siitä on tullut sille pesä, johon se ei mielellään tietysti pissaa. Alakertaankin tuo ihana tirriäinen pisuttelee vain yhdelle matolle, sekin sijaitsee eteisessä, lähellä ulko-ovea. Yö, klo 23-06, menee jo ilman pisuja ja usein Fergus ehtiikin ulos pissalle aamulla. Joskus ei, mutta siitä emme ota suurta stressiä. Isompia tarpeita on helpompi ennakoida, joten niitä tulee ulos ihan suht hyvin. Osa sisälle kuitenkin.

Fergus, kuten Dannykin pikku pentuna, roikkuu Rikin niskavilloissa ahkerasti. Riki ei oikein tiedä miten sanoisi pennulle kun ei oikein osaa rähjätä sille. Nälissään se kyllä pitää puoliaan mutta muuten ei välttämättä tee muuta kuin pakenee. Sitten takaa-ajoon kyllästyttyään tai minun katkaistua touhun alkuunsa Fergus nassuttaa Rikin hännästä irronnutta karvatuppoa kunnes minä menen ja tyhjennän sen suun. Melkoinen takiainen siis.

Ulkonäöltään Fergus alkaa muistuttaa pitkäjalkaista collie-marsua. Sillä on collien kuono ja väritys, mutta ruumiinrakenteeltaan se on vielä hieman marsumainen. Jalat ovat kasvaneet pituutta huomattavan paljon ja on hienot kulmaukset. Aivan mielettömät kintut sanon minä. Näyttelyitä odotellessa, sekä tietysti muutakin toimintaa, jossa kunnon jalat pääsevät oikeuksiinsa. Jaloista ja rakenteesta lisäksi vielä sen verran että pesin Ferguksen viime viikolla. Pentu, sekä muut meidän perheen miehet, ihmiset ja koirat, olivat takapihalla kauhean ravan ja mullan keskellä jotakin touhuamassa melkein tunnin. Sisään otin ensimmäisenä Ferguksen joka oli nenänpäästä häntään asti ihan kurassa...suihkuun siis. Fergus ei ollut mitenkään ihastunut suihkutukseen mutta kyllä se ihan suosiolla sitten antoi pestä. Pörröisen karvan kasteleminen vaan oli melkoisen hankalaa, on aika eristävää tuo collien karva. Kasteltuani pennun kokonaan huomasin että sehän on varsin jämäkkä rakenteinen kakara. Reidet ovat kuin terästä ja samoin rintakehä, joka on nyt jo varsin miehekäs. Tassut ovat kuin karhun käpälät, hieman jänismäisemmät, mutta melkein yhtä isot. Taitaa tulla aika isokokoinen uros tuosta, kuten Dannykin on. Hienoa. Huomaa tosin että Fergus on eri suvusta kuin Danny. Sen olemus on ollut koko ajan jotenkin jämäkämpi kuin Dannyllä oli tuon ikäisenä. Fergus kasvattaa hirmuisen hyvin lihasta eikä niinkään masua, kuten Danny teki, jos sai liikaa ruokaa. Nyt aikuisempana se ei enää lihavoidu niin herkästi. Uskon että Ferguksen lievästi AD/HD luonne vaikuttaa aika paljon energian kulutukseen ja lihasten kehittymiseen, Danny oli pentuna ja nuorena koirana melko rauhallinen. Dannyn ja Ferguksen luonteet ovat siis kuin eripuusta, mutta niillä on kuitenkin paljon yhteistä. Kuin Pinky and the Brain, sen enempää määrittelmättä kumpi on kumpi vain totean että kumpikin on kumpikin. "Today were going to conquer the world. "

Tässä sitä siis ollaan. Melkoisen sisukkaan ja toimeliaan, omatoimisen ja rohkean, mutta kuitenkin herkän collielapsen tutorina johdattamassa sitä mutkaista tietä kohti aikuisuuteen.

Osaa Fergus nukkuakin...