3. viikko

Fergus on osoittautunut vauhdikkaaksi ja oppivaiseksi pieneksi urokseksi. Annan sille osan ruoasta näyttelytreeninappuloina ja se on hienosti omaksunut asennon jossa haluan sen olevan. Ihana pieni. Kaikki on viime viikon aikan sujunut hienosti ja pentu on vähän hiljentänyt ääntelyäänkin. Ei komentele enää kun ei kukaan muukaan karvainen komentele meillä. Kaavailin jo Fergukselle pelastuskoiran uraa sillä se on jatkanut aluevaltauksiaan portaiden kävelemisellä ja Rikin perässä sänkyyn hyppäämisellä. Tahtoa on enemmän kuin järkeä siis. Kaikki on siis mennyt hienosti tähän päivään asti...

Kävin isojen kanssa lenkillä tuossa kymmenen kieppeillä ja tulin kotiin niin mies tuli ovelle vastaan että jätä koirat siihen, Fergus on saanut jonkun kohtauksen. Hän oli soittanut jo eläinlääkärille, joka oli antanut ensihoito-ohjeet. Kun menin katsomaan koira kyhjötti nurkassa ja uikutti/ulisi ja vaikeroi, se tuli heti pois kun menin luokse ja tuli vähän minun luo, mutta meni sitten vessan nurkkaan kyyhöttämään ja piti samaa ääntä koko ajan. Siellä se vaihtoi paikkaa ja piti koko ajan ääntä jokaisella uloshengityksellä. Tätä kesti n. 20 min kunnes pentu sitten lähti liikkeelle ja hortoili eksyneen näköisenä pitkin asuntoa, horjahteli ja etsi turvaa. Se ei tahtonut rauhoittua ja otin syliin, jossa se hetkeksi hiljeni ja rauhoittui, mutta aloitti taas pian uudelleen, päästin pennun alas ja se hakeutui tuulikaappiin, laitoin valot pois ja se jäi sinne. Sieltä siirtyi vielä vessaan ja lopulta nukahti. Mies sanoi että kohtauksen saadessaan pentu oli laskenut alleen ja siltä oli tullut vaahtoa suusta sekä se oli kovasti kouristellut. Tätä kesti n. 2 min. Tulin paikalle juuri kun kouristelu oli loppunut. Ferguksella on siis joko epilepsia tai jokin muu sairaus joka sen aiheuttaa... Mihinkään tutkimuksiin emme nyt lähteneet sillä kohtaus kesti alle 5 min ja pentu rauhoittui kuitenkin itse kohtuullisessa ajassa. Seuraillaan tietysti vielä mitä tuleman pitää ja olemme sillä tavalla hälytysvalmiudessa kyllä. Periaatteessa, mikäli mitään ei ilmene, odotan rokotusaikaan, jolloin otan asia puheeksi luottolääkärimme kanssa ja tutkitaan mikä pentua vaivaa. Suru väkisinkin tuli, tuota pientä kun on niin odotettu tulevaksi ja sen aikuistumista odotetaan innolla, mutta jos 11 viikkoisella pennulla tulee tuollainen kohtaus niin ennuste ei ole ihan hirmuisen vahva...näin minusta tuntuu ja muistelisin asian olevan. Tällä hetkellä ei voi muuta kuin toivoa että kohtaus jäisi tuohon ja että pentu palaisi taas ennalleen, jotenkin en pysty kuitenkaan valehtelemaan itselleni. Kohtausta edelsi pikku iltapisulenkki, jonka lopussa Fergus alkoi panikoimaan ja säntäili ympäriinsä. Se hakeutui jalalleni istumaan ja otin sen lopuksi syliin ja kannoin kotiin kun ei se meinannut pystyä etenemään. Kuitenkin kotiovella se tepsutti ihan normaalinoloisena sisään. Otin toiset koirat ja lähdin lenkille. Kohtaus tuli sitten sen jälkeen... Tuon voi laukaista mikä vaan, eikä voi tietää mistä se tuli.