Pieni Fergus kotiutui 25.3. perjantai-iltana päivää alle 8 viikon ikäisenä. Ilta meni todella ihmetellessä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Koirat ottivat Ferguksen vastaan innokkaasti nuuskien, jopa niin innokkaasti että jouduin päästämään yhden kerrallaan pentua katsomaan. Danny oli yhtä innoissaan kuin Rikikin mutta suuren kokonsa vuoksi tutustuminen käytiin erissä. Jouduin eristämään Dannyn kahteen kertaan laumastaan ja siitähän ei nuori herra pitänyt alkuunkaan. Fergus taas otti poikien hännät käsittelyyn ja kipitti perässä minkä ehti. Rauhoittumaan se ehti poikamme sängyn alle Rikin kanssa minun lukiessa iltasatua. Danny taas ei tullut ensin edes samaan huoneeseen meidän kanssamme, se protestoi ja istui selkä meihin muihin päin oven suussa. Patistin sen huoneeseen ja vastahakoisesti se hyväksyi pennun ja kävi jalkoihini makaamaan. Siinä se, meidän keskustelumme siitä onko pentu tullut jäädääkseen vaiko ei. Minä päätin että kyllä ja Fergus on ottanut oman paikkansa perheessä tämän viikon aikana loistavasti.
Alkuun ihmettelimme kotia vain sisältä käsin. Fergus tuodaan aina meidän kanssamme yläkertaan nukkumaan ja portti laitetaan kiinni, joten kaikki koirat ovat lopulta meidän huoneessamme nukkumassa. Aluksi Fergus ei tajunnut että yöllä on tarkoitus nukkua vaan se härnäsi sängyn alla Rikiä monta kertaa yössä. Nyttemmin se on jo päässyt rytmiin mukaan ja rauhoittuu unilleen samaan aikaan meidän muiden kanssa. Rytmi on tässä talossa jo lastenkin vuoksi sama joka päivä, joten pikku pentusen on helppo omaksua talon uniajat.
Ruoan Fergus saa 3 kertaa päivässä. Kaksi kertaa samaan aikaan muiden kanssa ja yhden ekstraruoan klo 14. Ruokana toimii Husse Valp Lammas&Riisi nappulat sekä sitten lisukkeita; jauhelihaa, naudanmahaa, raejuustoa, bulgarianjogurttia ym. Nappuloita 1,5 dl + lisuke ja hyvin on Fergus kasvanut että ilmeisesti riittää. Pennun turkki on muuttunut jo nyt hieman pidemmäksi paikoitellen ja kuonoon tullut pituutta. Muutenkin pentu on kerännyt kokoa ja liikkeet muuttuneet varmemmiksi vaikka aikaa on kulut vasta viikko siitä kun se meille tuli. Uskomatonta miten nopeasti nuo kasvaa. Olen varannut ajan rokotukseen 27.4., joten mielenkiinnolla odotan minkä näköisen Ferguksen kanssa sinne menen. Jos tuo tuollaista vauhtia kasvaa niin oksat pois ja puu tilalle. Pullea se ei ole, mutta kookas.
Fergusta on hauska seurata miten sen olemus muuttuu pikku hiljaa varmemmaksi tuolla ulkona. Tänään se siis tassutti häntä tanassa ja varmalla paimenkoiran ravilla mun vieressä kun kävelin polulla. Vielä pari päivää sitten se oli kuin kävelisi uusissa, liian isoissa pyjaman housuissa. Fergus on utelias, mutta selvästi tarkkaavainen, selviytyjä. Se vielä ihan pieni palleroinen ja käy vain tuossa ihan lähellä metsässä toikkaroimassa. Eilen illalla käytiin kävelemässä tuossa vähän pidemmälläkin, mutta vielä emme tosiaankaan mitään hihnakävelyjä tee. Fergus on omatoiminen ja rohkea pentu mutta hakee välillä turvaa minusta kuten kuuluukin. Se pelästyy joskus kaukanakin olevia koiranhaukkuja. Ilmeisesti kuulo pelaa. Kotona se on pikku hiljaa alkanut oppimaan että Riki ja Danny oikeasti tarkoittavat mitä sanovat. Ja Ei on Ei. Ekoina päivinä tuo pieni piraija järsi aivan kaikkea ja sillä oli valtavasti energiaa. Se roikkui lakkaamatta Rikissä ja Dannyssä, mutta nyt se jopa nukkuukin päivällä ihan pitkät unet. Ilmeisesti ulkoilu on tehnyt tehtävänsä. Se mihin olin jo osannut tuon pennun kanssa varautua oli haukkuminen ja mekastaminen jos tahto ei mene läpi. En ole pentukodissa käynyt, mutta kääpiösnautserin ja karkeakarvaisen mäyräkoiran kanssa asuva koira aivan välttämättä oppii haukkumaan. Se ei haittaa, kun olin osannut varautua. JA onneksi nuo muut eivät hauku juuri ollenkaan sisällä, joten Fergus on myös oppinut hieman hillitsemään äänihuuliaan. Joka tapauksessa, tuo pieni pavarotti osaa pitää aikamoista meteliä tuolla yläkerrassa jos jää yksin eikä sitä väsytä. Kuitenkin, se ilmeisesti rauhoittuu melko pian, sillä takaisin kotiin tullessamme täällä on aina hiljaista.
Kaluamista tuo koira harrastaa paljon. Se jopa lussutti Dannyn selkäturkkia nisän toivossa tuossa eilen päivällä... Kaiketi tuo on tykännyt nisäilystä ja olisi mieluusti jatkanut sitä vielä pidempäänkin. Tämänkin olin jo osannut arvata, ja tuuppaan sille aina jonkin lelun suuhun jos se on kengän kimpussa tms. Hyvin on vaihtokaupat kelvanneet ja kengät saaneet olla rauhassa.
Fergus on myös oppinut ensimmäisen käskynalaisen toiminnon. Istu. Tämän se oppi sekä mallioppimisen että ruokarutiinin kautta. Se istahti luonnostaan kupin eteen, katsonut toki mallia varmasti muista ensin, mutta luonnollisesti palkitsin tämän sitten ruokakupilla ja sitä on jatkettu nyt sitten. Tähän yhdistin sitten sanan, istu ja nyt Fergus istuu sitten jo hienosti mm. eteisessä kun olemme lähdössä ulos. Toisten esimerkki tekee jälleen terää. Tänään se istahti jo ulkonakin, vaikka muut eivät. Sanoin Dannylle että ISTU, niin Fergus tämähti pepulleen ja tuijotti intensiivisesti minua. Palkitsin toki kehuilla ja rapsutuksilla. Mahtava kakara! Seuraavaksi pitää kokeilla jotakin muuta. Tämän pennun kanssa on helppoa sheipata. Se tarjoaa toimintoja koko ajan touhutessaan niin mahtavan paljon. Siitä voi tulla vaikka mitä kunhan minä vain osaan haastaa omat rajani!
Nyt iltapalalle, kun vielä ehtii ennenkuin uusi leikkihetki taas alkaa ennen yöunia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti