Syyskuu

Tämä kirjoittelu on vaihtunut nyt viikottaisesta kuukausittaiseen, ei vaan ehdi päivittää ja tosiaan tuo iPhonen tynkäohjelmisto ei tue tätä blogia edelleenkään. Mutta meillä on mennyt hienosti. Fergus on alkanut näyttämään vähän rauhoittumisen merkkejä, ainakin joissain tilanteissa. Se on edelleen herra avoimuus, rakastava ja ehdottoman innostunut. Hauska tyyppi jonka kanssa ei vaan tule niitä huonoja päiviä. Olemme syksyn aikana olleet paljon metsässä, sienestämässä tietysti. Kerätty on enempi kuin mitä koirat ovat ehtineet talloa, se kertoo vain sen että sieniä on PALJON! Hyvin perusarkea ollaan vietetty ja ulkoiltu paljon niinkuin tässä perheessä on tapana ollut.

Fergus kävi yhdessä näyttelyssä nenäilemässä, sijoittuen VSP:ksi, sai erityisen kivan arvostelun, eli sillä että oli ainut urospentu ei nyt tässä ole meille merkitystä. :D Kyllä mua silti vähän nauratti kun ilmoitin tuloksen eteenpäin, yllättäen paras urospentu, itsensä kanssa kun kisasi.

Me jatkamme arjen eloa täällä ja lenkkeilemme paljon. Odotamme talvea koko perhe, kesä oli liian pitkä ja vähä luminen. :D

Herra avoimuus

No niin, hei. Syy siihen että tätä blogia ei ole päivitetty on mamman uudessa hankinnassa. Mamma osti iPhonen ja se ei tue tätä blogin jotain koodistoa. En ole sitten tässä kohisevan ja suhisevan tietokoneen ääressä juuri oleillut. Yllättäen, Fergus on ihana, edelleen. Vaikkakin, herra kontakti on keksinyt uusiakin kujeita, kuten kuinka vedän hihnassa, kuinka loikin lenkillä miten sattuu ja kuinka uhmaan mamman käskyjä ihan pokkana. Vetäminen ollaan pääosin saatu pois. Fergus kävelee hienosti, ottaa mallia iso veikasta. Loikkimista, sitäkin esiintyy harvakseltaan mutta tuo uhmaaminen päin näköä...se on lähinnä huvittavaa. Miten avoin voikaan koiranpentu olla. Kun on tottunut tuollaiseen terrieriin, joka uhmaa heti mutta näyttää sen vasta kohta ja sitten collieen, joka uhmaa muttei näytä sitä kunnolla ehkä ollenkaan, ehkä viikon päästä ehkä joskus ehkä kohta, niin tuollainen pikkuinen ja tarmokas collieuros, joka uhmaa ihan päin näköä niin...voiko ehkä parempaa toivoa?! Kuinka helppoa onkaan tarttua epäkohtiin kun koira on tuollainen.

Esimerkkinä siis päin näköä uhmaamisesta: Riki ja Fergus hilluvat keittiössä ja pyörivät keittiön pöydän alla kun me ihmiset olemme alkamassa syömään. Meno käy niin röyhkeäksi että passitan ensin suusanallisesti "pois keittiöstä". Terrieri tottelee, hitaasti mutta kuitenkin. Fergus jää pyörimään. Poistuu viimein, mutta rymistelee oitis takaisin takakautta...jolloin marssin perään ja sanon POIS! Fergus katsoo ja rymistelee lisää, nappaan niskavilloista ja hinaan pennun hellävaraisesti mäkeen keittiöstä. Protestiksi se meinaa haukata ja luimistelee pois. Ryntää kuitenkin takaisin hetken päästä toista reittiä samaan nurkkaan --nyt se jo uskoo kun sanon POIS! Tulee se vielä hetkeksi pällistelemään että saiskos vettä?! Sais joo. Fergus tulee siis jälleen ihmettelemään ja yrittää taas keittiön pöydän taakse nurkkaan, jolloin katson sitä pitkään, se tajuaa ja lähtee pois. Jonkin ajan päästä menen jää kaapille ja Fergus tulee ihan liki hinaamaan kuononsa kanssa. Sanon pois ja se menee ilman mukinoita. Uskomaton pentu... Tässä välissä on Riki tajunnut pysyä pois keittiöstä mutta Danny ajatteli että ok, noi kaks urpoa ei saa pyöriä keittiössä mutta mä varmaan saan makoilla tässä koska mä olen niin ihana jätkä. Ja herrahan siis ei ollut mukana keittiöhyörinöissä ennen kuin muut pasitettiin pois. Ja tuon kanssa pitikin sitten käydä hiljaa olo -sessio ennen kuin se tajusi hinata häntänsä pois keittiöstä. On näissä, kolmen erisortin koirissa hupaisat hetkensä! :D

Fergus on käynyt matkustamassakin. Kaksi kertaa ihan pitkälläkin, ensin Imatralla ja sitten Kuopiossa. Imatralle menivät Fergus ja Riki muun perheen kanssa kun minä jäin töihin Espooseen ja Danny jäi kotia vahtimaan minun seurakseni. Fergus ja Riki olivat hienosti matkanneet ja hienosti matkasivat takaisinkin sitten vajaa viikon päästä koko remmin kanssa. Toinen reissu tehtiin Kuopioon ACP-klubin katselmukseen. Collie-juttuja siis ihan big time. Fergus teki ensi esiintymisensä kehässä tuolla katselmuksessa ja tuloksena oli 5-7kk pentujen luokkavoitto. Taisi se sitten voittaa sen isommankin pennun, vai miten se meni. Mutta paras uros kehässä se oli joka tapauksessa myöhemmin. Fergus oli kuin vanha tekijä pieniä loikkimisia lukuunottamatta. Seuraavaksi menemme sitten Let´s go -näyttelyyn Vantaalle. Katsotaan mitä tuomari tykkää, luulis tykkäävän. :)

Edelleen olemme harjoitelleet seuraamista ja tuo nenäilijä tillittää pitkät tovit kuono jalassa kiinni, uskomaton kaveri. Hieno! Seuraavaksi ajattelin ottaa maahan menon alkeet. Ja sitten paikallaan odottamisen ja luoksetulon. Luoksehan tuo tulee nyt hienosti mutta sitä pitää alkaa terävöittämään ennen jalannostelun aloittamista. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Paimentamaan olen menossa Ferguksen kanssa ehkä tuossa elokuun loppupuolella. En ole vielä varma otanko pennun vai Dannyn mukaan. Fergus kun on vähän säikky kaikessa avoimuudessaan, joten en tiedä haluanko viedä sitä lampaiden luo enää. Se olisi pitänyt viedä jo...huono minä. :( Paikkahan sille oli jo varattuna Somerolla, Dannyn kanssa, mutta päivä oli sama kuin serkun lakkiaisten, eli sukulaiset ottivat voiton. En tohtinut enkä halunnutukaan kieltäytyä. Katsotaan mikä tuon koiran kanssa parasta olisi. Toko nyt ainakin, se tulee siltä niin luonnostaan, mutta josko mä kieltäisin uskontoni ja tekisin koiran kanssa jotakin yleishyödytöntä kuten agilityä. Ei, en vielä ole ihan niin epätoivoinen. Kokeilemme viestiä. Se voisi olla tuon koiran juttu oikeasti, kuten jo sen ollessa 9 viikkoinen arvelinkin.

Fergus on siis passeli paketti ja seurataan mitä siitä tulee.

..jatkoa edellisestä ja juhannus

Kesäloma on alkanut ja pian jo puolessa välissä.. Aika menee kivasti täällä, lasten ja pikku pällieiden kanssa. Yksi terrieri joukossa ja soppa on valmis. Fergus, sekä kaksi koiraveljeä olivat mukana viettämässä juhannusta Somerolla. Paikkana meillä oli aivan loistava vanha maalaistalo lukuisine huoneineen sekä suuren suurella puutarhalla varustettuna. Oli muuten haukuilla tilaa temmeltää. Ne jopa välillä väsyivät juoksemiseen ja olivat ihan vaan meidän jaloissamme varjossa lepäämässä. Uskomatonta mutta totta.

Ennen reissua kävin ostamassa Froliceja, joita meillä ei siis ole aiemmin ollut. Melkoisia koirien ryynimakkaroita, mutta toimivat ihan loistavasti koulutusnameina. Ihan pienen pieninä palasina tarjoiltuna ei niitä tarvitse kuin muutaman kolmen koiran kouluttamiseen ja ne murentuvat siinä samalla, joten taskussa on vain kokonaisia makupaloja. Kätevää ja erittäin toimivaa, Fergus seisoisi vaikka päällään jotta saisi edes pienen pienen palasen. Lopputuloksena pentu ei meinannut irrota edes pissalle, kun vain kulki minun vieressäni, kirsu taivasta kohti ja hakien parempaa ja siivompaa asentoa saadakseen makupalan. Juhannuksen aikana Fergus sitten ihan viimeistään oppi seuraamisen jalon taidon, vapaana ja hihnassa. Nyt hiotaan ja hiotaan ja ollaan valmiita ehkä joskus. Kontaktin olen luonut koiraan jo aiemmin, se pyytää ihan kaikkeen luvan silmillään. Hienoa ja samalla niin väsyttävää myös. Jatkuvasti jaloissa pyörivä pentu ei aina helpota muiden asioiden tekemistä. :) Ihana Fergus!

Todettakoon tässä samalla että Fergus on nyt sisäsiisti. Kotona ja muualla. Se ei pissaa sisälle, enää. Protesti pissatkaan eivät kuulu tuon pennun luonteeseen. Se vaan rakastaa, ehdoitta. Kakkoja se ei ole tehnyt sisälle enää viikkoihin, mutta nyt on vihdoin se mattojen pesukin loppunut. Pissapereitahan meillä ei ollut tämän pennun kanssa lainkaan. Ostin Ikeasta viisi huuhdeltavaa mattoa, joissa on kumipohja, joten matot pysyivät leikkien ajan paikallaan, eikä pissa mennyt läpi. Tulin siis ennen Ikea reissua tulokseen että kaikenlainen sanomalehtien kanssa lotraaminen on aivan kamalan työlästä, epäsiistiä ja epäekologista. Nämä matot jäävät meille eteisen matoiksi ja ovat edelleen siistejä, vaikka pentu niihin aluksi pissailikin. Ja systemaattisen ulos kuskaamisen kanssa loppu tulos on että meillä on alle 5-kuinen sisäsiisti pentu. Ei huonompi tulos. Olen ylpeä meistä ihmisistä sekä Ferguksesta.

Viimeinen rokotus ennen sitä 1-vuoden rokotusta on saatu ja rokotuksessa painoa oli 14 kg. Melkoinen paketti siis. Eikä ole liikaa, tuo vaan on kookas ja lihaksikas koiranalku, joka temmeltää vapaana metsissä varmasti enemmän kuin on hihnassa. Reidet ovat kunnossa ja jalat suorat, hyvä.

Ei tässä siis muuta kuin jatketaan samaan malliin, FERGUS ON IHANA!

Kesäloma

Ferguksen kanssa vehdatessa aika menee niin nopiaan etten meinaa ehtiä tekemään oleellisiakaan asioita, saatika sitten näitä kirjoitteluita. Informoinnin vuoksi on kiva kuitenkin tännekin pysähtyä kertomaan mitä meidän ilopillerille kuuluu.

Kevään koettelemuksista selvittyämme olemme päässeet vihdoin oikeasti koiranelämän makuun. Fergus on kasvanut hurjasti, ollen vain himpun verran matalampi kuin Danny, mutta toki muuten rutkasti pienempi. Viimeksi rokotuksessa Fergus painoi 12 kg ja rapiat, joten ihan jykevä pentu. Se on kuitenkin sopusuhtainen ja sulava liikkeinen, ei mitenkään pullea edes. Vaikka Danny tuolla painolla olikin jo laihiksen tarpeessa niin Fergus on kookkaampi ja lihaksikkaampi, joten sillä ei ole ylimääräistä. Ihmettelisin jos olisi. Pentu kun ei pysy paikoillaan hetkeäkään, nukkuu kyllä päivällä ja yöllä mutta hereillä ollessaan se laukkaa koko ajan. Harjoitteluna siis meillä edelleen se hihnassa kävely...tai no, ei me olla sitä niin kovin harjoiteltukaan. Pitäisi kyllä, myönnän. Fergus kyllä jolkottaa ihan hienosti vierellä kun vaan ensin saa rimpuilla pitkin metsiä. Mehut pois niin sanotusti.

...jatkuu

Viikot sekaisin jo tässä vaiheessa

Tämä on jäänyt, myönnän vaikkei olisi mitään myönnettävääkään. Fergus ihana on terve ja reipas pentu. Fergus kävi verikokeissa ja ne ovat puhtaat, samoin koira muuten voi hienosti. Julkisuudessakin on nyt puhuttanut koiranruokaan lisätyn riisiproteiinin viallinen erä ja se on aiheuttanut koirille Euroopassa oireita. Ihan tarkalleen en riisiproteiinin koostumusta tiedä mutta siinä oli ilmeisesti jokin lisätty aine, joka ei sitten kaikille koirille ottanut sopiakseen. Meidän Fergus oli yksi niistä, jotka oireilivat tuon ruoan vuoksi. Kiitos joukon auttaneita ihmisiä saimme asiasta tiedon nopeasti ja ruoka saatiin vaihtoon jo muutama viikko sitten. Tässä oli mukana tuuria ja sattumia että tieto kulki meidän korviimme niin nopeasti, päivässä asian selvittyä maahantuojalle, mutta oli sitten tuuria tai tietoa, olemme onnellisia. Pikkuinen saa kasvaa rauhassa, aina kun itseltään rauhan saa... On melkoisen toimelias nuori koira.

Arkeen kuuluu edelleen pissa-kakka-harjoituksia ja hihnassa kävelemisen opettelua. Kiire on kova ja siksi otimme käyttöön valjaat. Niissä Fergus välttää kiskomasta kaulaansa mutkalle. Isoveikka koirien kanssa elo sujuu kuten nyt pennun elo sujuu. Välillä hypitään liikaa nenille ja Danny komentaa ja välillä saa kurmoottaa enemmänkin, riippuen Dannyn sen hetkisestä tekemisestä. Tyttöjen haistelun väliin ei Ferguksella ole asiaa ja se kummastuttaa meidän non-sex-vaihetta elävää pentua kovasti. Leikki on löytynyt sekä Dannyn että meidän ihmisten kanssa jo heti alkuunsa mutta Riki ei edelleenkään ole niskassa roikkuvasti colliekrokotiilista kovin innostunut. Silti, sopuisasti sujuvat päivät sekä illat.

Ferguksen kanssa on tarkoitus tässä aktivoitua tuon tokon puolella. Se nautii niin kovasti tekemisestä että oksat pois. Sitten kun ikää riittää niin voisitkohan tästä tulla agiliitelijä...en tiedä aika näyttää mutta sohvaesteille tuo pentu hyppää hyvin näppärästi ja tulee liukkaasti alas. Toko kuviona siihen päälle tullaan sitten tillittämään mammaa että olenhan ihana olenhan.. :D

3. viikko

Fergus on osoittautunut vauhdikkaaksi ja oppivaiseksi pieneksi urokseksi. Annan sille osan ruoasta näyttelytreeninappuloina ja se on hienosti omaksunut asennon jossa haluan sen olevan. Ihana pieni. Kaikki on viime viikon aikan sujunut hienosti ja pentu on vähän hiljentänyt ääntelyäänkin. Ei komentele enää kun ei kukaan muukaan karvainen komentele meillä. Kaavailin jo Fergukselle pelastuskoiran uraa sillä se on jatkanut aluevaltauksiaan portaiden kävelemisellä ja Rikin perässä sänkyyn hyppäämisellä. Tahtoa on enemmän kuin järkeä siis. Kaikki on siis mennyt hienosti tähän päivään asti...

Kävin isojen kanssa lenkillä tuossa kymmenen kieppeillä ja tulin kotiin niin mies tuli ovelle vastaan että jätä koirat siihen, Fergus on saanut jonkun kohtauksen. Hän oli soittanut jo eläinlääkärille, joka oli antanut ensihoito-ohjeet. Kun menin katsomaan koira kyhjötti nurkassa ja uikutti/ulisi ja vaikeroi, se tuli heti pois kun menin luokse ja tuli vähän minun luo, mutta meni sitten vessan nurkkaan kyyhöttämään ja piti samaa ääntä koko ajan. Siellä se vaihtoi paikkaa ja piti koko ajan ääntä jokaisella uloshengityksellä. Tätä kesti n. 20 min kunnes pentu sitten lähti liikkeelle ja hortoili eksyneen näköisenä pitkin asuntoa, horjahteli ja etsi turvaa. Se ei tahtonut rauhoittua ja otin syliin, jossa se hetkeksi hiljeni ja rauhoittui, mutta aloitti taas pian uudelleen, päästin pennun alas ja se hakeutui tuulikaappiin, laitoin valot pois ja se jäi sinne. Sieltä siirtyi vielä vessaan ja lopulta nukahti. Mies sanoi että kohtauksen saadessaan pentu oli laskenut alleen ja siltä oli tullut vaahtoa suusta sekä se oli kovasti kouristellut. Tätä kesti n. 2 min. Tulin paikalle juuri kun kouristelu oli loppunut. Ferguksella on siis joko epilepsia tai jokin muu sairaus joka sen aiheuttaa... Mihinkään tutkimuksiin emme nyt lähteneet sillä kohtaus kesti alle 5 min ja pentu rauhoittui kuitenkin itse kohtuullisessa ajassa. Seuraillaan tietysti vielä mitä tuleman pitää ja olemme sillä tavalla hälytysvalmiudessa kyllä. Periaatteessa, mikäli mitään ei ilmene, odotan rokotusaikaan, jolloin otan asia puheeksi luottolääkärimme kanssa ja tutkitaan mikä pentua vaivaa. Suru väkisinkin tuli, tuota pientä kun on niin odotettu tulevaksi ja sen aikuistumista odotetaan innolla, mutta jos 11 viikkoisella pennulla tulee tuollainen kohtaus niin ennuste ei ole ihan hirmuisen vahva...näin minusta tuntuu ja muistelisin asian olevan. Tällä hetkellä ei voi muuta kuin toivoa että kohtaus jäisi tuohon ja että pentu palaisi taas ennalleen, jotenkin en pysty kuitenkaan valehtelemaan itselleni. Kohtausta edelsi pikku iltapisulenkki, jonka lopussa Fergus alkoi panikoimaan ja säntäili ympäriinsä. Se hakeutui jalalleni istumaan ja otin sen lopuksi syliin ja kannoin kotiin kun ei se meinannut pystyä etenemään. Kuitenkin kotiovella se tepsutti ihan normaalinoloisena sisään. Otin toiset koirat ja lähdin lenkille. Kohtaus tuli sitten sen jälkeen... Tuon voi laukaista mikä vaan, eikä voi tietää mistä se tuli.

2. viikko

Tämä viikko onkin sitten sujunut vauhdikkaammin. Pikkuinen on valitettavasti opetellut uusia taitoja kiipeilemisen saralla. Sinänsähän tuo on aivan loistavaa, jos ajattelee tulevaa mahdollista uraa rauniokoirana tai viestinviejänä. Tässä elämänvaiheessa vaan pikku koirien tulee pysyä maantasalla mahdollismman paljon, ettei ne paljon puhutut lonkat kärsi ja ettei sitten alas tullessa käy hullusti. Fergus päätti itse siirtää itsensä yläkertaan ja taas alakertaan kun silmä vältti. Sillä seurauksella että se viettää tästä lähtien päivänsä alakerrassa muiden koirien kanssa ja portti tulee tuohon portaiden alapäähän huomenna. Tällä hetkellä portaiden edessä tönöttää varsinaisesti eteisaulassa penkkinä toimiva puulaatikko. Todella paloturvallista ja kätevää! Riki- the terrieri pomppaa laatikon yli suoraan portaiden 4. portaalle usean metrin matkan mutta kaikki muut joutuvat könyämään paitsi Danny, joka ei edes vaivaudu yrittämään moista, onneksi. Niin ja pienen piraijan puulattikko on pitänyt pois portaista tehokkaasti.

Samalla kun pikku-Fergus on opetellut portaiden kiipeämisen jaloa taitoa, on se myös oppinut Rikiä katsellessaa miten pompataan sängylle, tai ainakin se on saanut Rikiltä hienon idean että sängylläkin VOI olla ihan ilman "aikuista". Jessus. Eilen tulin siis töistä poikamme haettuani ja perus kotiintulorutiinien jälkeen menin hakemaan Fergusta yläkerrasta, meidän makuuhuoneestamme, jossa se on nyt joutunut olemaan ihan oven takana. SiihenKIN on syynsä, kerron siitä kohta. Mutta siis menin hakemaan Fergusta, kunhan se oli ensin lakannut laulamasta Kirkaa ja eiköhän tuo pikkuinen sitten tapittanut meidän sängyn päällä. Sänky on siis suht korkea, eikä ihan pienellä ponnistuksella sinne pääse, joten samalla kun olin todella säikähtynyt niin olin salaa vähän ylpeäkin...onhan se pieneltä aikamoisen sisukkuuden takana tuollainen sängylle meno. Noh, koska sänky tosiaan on sitten korkeampaa sorttia niin Fergus ei ollut uskaltanut tulla alas, vaan oli jäänyt "jumiin" papan patjalle. Siihen oli sitten tullut pisukin...ihan kunnon kokoinen ja ilmeisen pitkään pidätelty versio. Se lähti kuitenkin hyvin pois, eikä ollut mennyt patjan päällisen läpi patjaan asti, luojalle kiitos.

Makuuhuoneeseen Fergus on siis joutunut siksi että aluksi se vietti aikaansa puolet yläkerrasta käsittävässä tilassa, johon kuuluvat mm.portaat ja tuo pikku tirriäinen odotti minua yhtenä päivänä pää portin alta kurkkien... Siirto pois portaiden luota oli siis välttämätön ihan naskalinassun terveyden vuoksi.

Sisäsiisteysharjoitukset ovat edenneet, samaisista syistä erinomaisesti. Alue missä Fergus on viettänyt yöt on sama kuin päivällä, joten siitä on tullut sille pesä, johon se ei mielellään tietysti pissaa. Alakertaankin tuo ihana tirriäinen pisuttelee vain yhdelle matolle, sekin sijaitsee eteisessä, lähellä ulko-ovea. Yö, klo 23-06, menee jo ilman pisuja ja usein Fergus ehtiikin ulos pissalle aamulla. Joskus ei, mutta siitä emme ota suurta stressiä. Isompia tarpeita on helpompi ennakoida, joten niitä tulee ulos ihan suht hyvin. Osa sisälle kuitenkin.

Fergus, kuten Dannykin pikku pentuna, roikkuu Rikin niskavilloissa ahkerasti. Riki ei oikein tiedä miten sanoisi pennulle kun ei oikein osaa rähjätä sille. Nälissään se kyllä pitää puoliaan mutta muuten ei välttämättä tee muuta kuin pakenee. Sitten takaa-ajoon kyllästyttyään tai minun katkaistua touhun alkuunsa Fergus nassuttaa Rikin hännästä irronnutta karvatuppoa kunnes minä menen ja tyhjennän sen suun. Melkoinen takiainen siis.

Ulkonäöltään Fergus alkaa muistuttaa pitkäjalkaista collie-marsua. Sillä on collien kuono ja väritys, mutta ruumiinrakenteeltaan se on vielä hieman marsumainen. Jalat ovat kasvaneet pituutta huomattavan paljon ja on hienot kulmaukset. Aivan mielettömät kintut sanon minä. Näyttelyitä odotellessa, sekä tietysti muutakin toimintaa, jossa kunnon jalat pääsevät oikeuksiinsa. Jaloista ja rakenteesta lisäksi vielä sen verran että pesin Ferguksen viime viikolla. Pentu, sekä muut meidän perheen miehet, ihmiset ja koirat, olivat takapihalla kauhean ravan ja mullan keskellä jotakin touhuamassa melkein tunnin. Sisään otin ensimmäisenä Ferguksen joka oli nenänpäästä häntään asti ihan kurassa...suihkuun siis. Fergus ei ollut mitenkään ihastunut suihkutukseen mutta kyllä se ihan suosiolla sitten antoi pestä. Pörröisen karvan kasteleminen vaan oli melkoisen hankalaa, on aika eristävää tuo collien karva. Kasteltuani pennun kokonaan huomasin että sehän on varsin jämäkkä rakenteinen kakara. Reidet ovat kuin terästä ja samoin rintakehä, joka on nyt jo varsin miehekäs. Tassut ovat kuin karhun käpälät, hieman jänismäisemmät, mutta melkein yhtä isot. Taitaa tulla aika isokokoinen uros tuosta, kuten Dannykin on. Hienoa. Huomaa tosin että Fergus on eri suvusta kuin Danny. Sen olemus on ollut koko ajan jotenkin jämäkämpi kuin Dannyllä oli tuon ikäisenä. Fergus kasvattaa hirmuisen hyvin lihasta eikä niinkään masua, kuten Danny teki, jos sai liikaa ruokaa. Nyt aikuisempana se ei enää lihavoidu niin herkästi. Uskon että Ferguksen lievästi AD/HD luonne vaikuttaa aika paljon energian kulutukseen ja lihasten kehittymiseen, Danny oli pentuna ja nuorena koirana melko rauhallinen. Dannyn ja Ferguksen luonteet ovat siis kuin eripuusta, mutta niillä on kuitenkin paljon yhteistä. Kuin Pinky and the Brain, sen enempää määrittelmättä kumpi on kumpi vain totean että kumpikin on kumpikin. "Today were going to conquer the world. "

Tässä sitä siis ollaan. Melkoisen sisukkaan ja toimeliaan, omatoimisen ja rohkean, mutta kuitenkin herkän collielapsen tutorina johdattamassa sitä mutkaista tietä kohti aikuisuuteen.

Osaa Fergus nukkuakin...

Koti: 1. viikko

Pieni Fergus kotiutui 25.3. perjantai-iltana päivää alle 8 viikon ikäisenä. Ilta meni todella ihmetellessä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Koirat ottivat Ferguksen vastaan innokkaasti nuuskien, jopa niin innokkaasti että jouduin päästämään yhden kerrallaan pentua katsomaan. Danny oli yhtä innoissaan kuin Rikikin mutta suuren kokonsa vuoksi tutustuminen käytiin erissä. Jouduin eristämään Dannyn kahteen kertaan laumastaan ja siitähän ei nuori herra pitänyt alkuunkaan. Fergus taas otti poikien hännät käsittelyyn ja kipitti perässä minkä ehti. Rauhoittumaan se ehti poikamme sängyn alle Rikin kanssa minun lukiessa iltasatua. Danny taas ei tullut ensin edes samaan huoneeseen meidän kanssamme, se protestoi ja istui selkä meihin muihin päin oven suussa. Patistin sen huoneeseen ja vastahakoisesti se hyväksyi pennun ja kävi jalkoihini makaamaan. Siinä se, meidän keskustelumme siitä onko pentu tullut jäädääkseen vaiko ei. Minä päätin että kyllä ja Fergus on ottanut oman paikkansa perheessä tämän viikon aikana loistavasti.

Alkuun ihmettelimme kotia vain sisältä käsin. Fergus tuodaan aina meidän kanssamme yläkertaan nukkumaan ja portti laitetaan kiinni, joten kaikki koirat ovat lopulta meidän huoneessamme nukkumassa. Aluksi Fergus ei tajunnut että yöllä on tarkoitus nukkua vaan se härnäsi sängyn alla Rikiä monta kertaa yössä. Nyttemmin se on jo päässyt rytmiin mukaan ja rauhoittuu unilleen samaan aikaan meidän muiden kanssa. Rytmi on tässä talossa jo lastenkin vuoksi sama joka päivä, joten pikku pentusen on helppo omaksua talon uniajat.

Ruoan Fergus saa 3 kertaa päivässä. Kaksi kertaa samaan aikaan muiden kanssa ja yhden ekstraruoan klo 14. Ruokana toimii Husse Valp Lammas&Riisi nappulat sekä sitten lisukkeita; jauhelihaa, naudanmahaa, raejuustoa, bulgarianjogurttia ym. Nappuloita 1,5 dl + lisuke ja hyvin on Fergus kasvanut että ilmeisesti riittää. Pennun turkki on muuttunut jo nyt hieman pidemmäksi paikoitellen ja kuonoon tullut pituutta. Muutenkin pentu on kerännyt kokoa ja liikkeet muuttuneet varmemmiksi vaikka aikaa on kulut vasta viikko siitä kun se meille tuli. Uskomatonta miten nopeasti nuo kasvaa. Olen varannut ajan rokotukseen 27.4., joten mielenkiinnolla odotan minkä näköisen Ferguksen kanssa sinne menen. Jos tuo tuollaista vauhtia kasvaa niin oksat pois ja puu tilalle. Pullea se ei ole, mutta kookas.

Fergusta on hauska seurata miten sen olemus muuttuu pikku hiljaa varmemmaksi tuolla ulkona. Tänään se siis tassutti häntä tanassa ja varmalla paimenkoiran ravilla mun vieressä kun kävelin polulla. Vielä pari päivää sitten se oli kuin kävelisi uusissa, liian isoissa pyjaman housuissa. Fergus on utelias, mutta selvästi tarkkaavainen, selviytyjä. Se vielä ihan pieni palleroinen ja käy vain tuossa ihan lähellä metsässä toikkaroimassa. Eilen illalla käytiin kävelemässä tuossa vähän pidemmälläkin, mutta vielä emme tosiaankaan mitään hihnakävelyjä tee. Fergus on omatoiminen ja rohkea pentu mutta hakee välillä turvaa minusta kuten kuuluukin. Se pelästyy joskus kaukanakin olevia koiranhaukkuja. Ilmeisesti kuulo pelaa. Kotona se on pikku hiljaa alkanut oppimaan että Riki ja Danny oikeasti tarkoittavat mitä sanovat. Ja Ei on Ei. Ekoina päivinä tuo pieni piraija järsi aivan kaikkea ja sillä oli valtavasti energiaa. Se roikkui lakkaamatta Rikissä ja Dannyssä, mutta nyt se jopa nukkuukin päivällä ihan pitkät unet. Ilmeisesti ulkoilu on tehnyt tehtävänsä. Se mihin olin jo osannut tuon pennun kanssa varautua oli haukkuminen ja mekastaminen jos tahto ei mene läpi. En ole pentukodissa käynyt, mutta kääpiösnautserin ja karkeakarvaisen mäyräkoiran kanssa asuva koira aivan välttämättä oppii haukkumaan. Se ei haittaa, kun olin osannut varautua. JA onneksi nuo muut eivät hauku juuri ollenkaan sisällä, joten Fergus on myös oppinut hieman hillitsemään äänihuuliaan. Joka tapauksessa, tuo pieni pavarotti osaa pitää aikamoista meteliä tuolla yläkerrassa jos jää yksin eikä sitä väsytä. Kuitenkin, se ilmeisesti rauhoittuu melko pian, sillä takaisin kotiin tullessamme täällä on aina hiljaista.

Kaluamista tuo koira harrastaa paljon. Se jopa lussutti Dannyn selkäturkkia nisän toivossa tuossa eilen päivällä... Kaiketi tuo on tykännyt nisäilystä ja olisi mieluusti jatkanut sitä vielä pidempäänkin. Tämänkin olin jo osannut arvata, ja tuuppaan sille aina jonkin lelun suuhun jos se on kengän kimpussa tms. Hyvin on vaihtokaupat kelvanneet ja kengät saaneet olla rauhassa.

Fergus on myös oppinut ensimmäisen käskynalaisen toiminnon. Istu. Tämän se oppi sekä mallioppimisen että ruokarutiinin kautta. Se istahti luonnostaan kupin eteen, katsonut toki mallia varmasti muista ensin, mutta luonnollisesti palkitsin tämän sitten ruokakupilla ja sitä on jatkettu nyt sitten. Tähän yhdistin sitten sanan, istu ja nyt Fergus istuu sitten jo hienosti mm. eteisessä kun olemme lähdössä ulos. Toisten esimerkki tekee jälleen terää. Tänään se istahti jo ulkonakin, vaikka muut eivät. Sanoin Dannylle että ISTU, niin Fergus tämähti pepulleen ja tuijotti intensiivisesti minua. Palkitsin toki kehuilla ja rapsutuksilla. Mahtava kakara! Seuraavaksi pitää kokeilla jotakin muuta. Tämän pennun kanssa on helppoa sheipata. Se tarjoaa toimintoja koko ajan touhutessaan niin mahtavan paljon. Siitä voi tulla vaikka mitä kunhan minä vain osaan haastaa omat rajani!

Nyt iltapalalle, kun vielä ehtii ennenkuin uusi leikkihetki taas alkaa ennen yöunia!

Aloitus

Aloitan tämän jo, ennen kuin pikkuinen edes kotiutuu. Melkoisen jahkaamisen jälkeen pieni pentunen saapuu meille. Kyllä mä oikeastaan tiesin että Fergus meille muuttaa, sydämessä ei tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa. Tervetuloa pieni ihme! Yritämme parhaamme, että sinulla tulee olemaan hyvä ja vauhdikas, iloinen ja onnellinen elämä rajoineen päivineen.